Spica toivoi minulta toisessa postauksessa, että tekisin Epsilonin kehosta posetusarvion. Päätinhän minä sitten sen toteuttaa. :3 Minun teki kuitenkin mieli testata, että miten tuo keho oikeasti toimii. Siipiä olin räplännyt kyllä, mutten kehon todellista potentiaalia ollut testannut. Hyvinhan se toimi. Tosin koetteli kyllä väsyneitä hermojani. xD Vaikka yleensä olen ihan okei tasapainottaja, nyt kyllä kokeiltiin minunkin rajojani.
En ole vastuussa siitä, että joku saman kehon omistava kokeilee näitä asentoja ja kolhii nukkensa!
Tässä itse herra! Epsilon seisoo todella vakaasti. Tässäkään kuvasa sen kaikki jalat eivät ole maassa. En oikein ymmärrä, enkö minä vain osaa, vai ovatko ne pikkusen eri mittaiset? Olen saattanut myös stringausvaiheessa asetella ne pikkusen eri asentoihin... Tiedä häntä, hyvin seisoo kumminkin.
Noihin kolmeen asentoon selkänivel "kiinnittyy", eli jää tukevasti siihen asentoon. Itse olen pitänyt kehoa aikalailla pelkästään tuossa keskimmäisessä. Selkä venyy taaksepäin niin hurjasti, etten oikein tiedä, mihin sitä käyttäisin. Ehkä jos joku pidempi kaveri uhkailee häntä. ;D
Kasvojen koskettaminen käy vaivatta. Tuo olkavarren ja kyynärvarren välinen pieni mikälie irtonainen kappale taisi minulta mennä väärinpäin. Kädet eivät haluaisi pysyä suorassa. Tosin kuumaliimaaninenkin voisi auttaa asiaa. Pitää katsoa jokukerta kun jaksan taas tapella tuon kanssa. xD Tosin tuon takia ei tarvitse purkaa hevoskehoa, se on helvettiä koota. Ihmiskeho menettelee... Sitäkään ei kyllä ollut hauskaa koota.
Korvankin hiplaaminen sujuu helposti.
Normaali seisominen on erittäin vakaata. Neljällä raajalla seisoo todella paljon vakaammin kuin kahdella. Lisäksi nuken painopiste on matalalla. Yläruumis on hirmu kevyt verrattuna tuohon hevososaan.
Takajaloilla on kyllä jokin ihan oma romanssi meneillään. Aika paljoa tuon enempää ne eivät halua toisistaan erossa olla. Tykkäänkin pitää niitä hiukkasen peräkkäin seisomisasennoissa, en halua, että kolhivat toisistaan nuo siniset blushit irti.
Jalka ihan ääriasentoon eteen.
Ihan ääriasennosta polven taivutus. Myös tuo nilkka on taivutettu toiseen ääriasentopisteeseensä. Ihan mukava posetus. Luonnollisen näköinen toimivuus tuolla keholla. Joko Lutsilla on joku hevosfriikki töissä, tai sitten firma on laittanut jonkun opiskelemaan oikein urakalla.
Noin taakse etujalka taipuu. Ei kovin pitkälle, mutta polvea taittamalla asennosta saa silti hyvän.
Takajalalla saa hyvin potkaistua vauhtia. Ihan kuin tuo olisi luistelemassa. :D Tässä takajalka on ääriasennossaan taaksepäin.
Jalan ääriasennosta polven koukistus sen toiseen ääriasentoon. Myös nilkka on ojennettu ääriasentoonsa. Tämä asento näyttää vähän hassulta, mutta onneksi noita ei tarvitsekaan pitää ääriasennoissaa. 
Nilkan koukistus toiseen ääriasentoon.
Näin eteen takajalka taipuu. Polvi on ojennettuna, joten voi verrata tuohon toiseen jalkaan. Takajalka olisi myös osunut tuohon etummaiseen jalkaan, jollen olisi siirtänyt sitä. Nuo taemmaiset jalat ovat siinä kohdin, kuin jos vain pelkästään seisoisi.
Kahdella jalalla on jo epävakaampi seistä, kuin että jos pitää yhtä jalkaa ilmassa ja toinen osuu pikkasen. Kuitenkin pystyssä pysyminen on mahdollista. Ei siis nojaa tuohon sohvaan, vaikka se siltä näyttääkin.
Lähikuva vielä. Sama asento kuin yllä.
Sitten vähän hurjempaa matskua! :D Eeppinen heppapose tosiaan toimii ainakin tällä keholla. Tuo häntä hipaisee maahan, mutten usko että nojaa siihen. Tämä asento toimi ainakin paremmin ilman tuota häntää. Siipiä en ottanut tähän asentokokeiluun mukaan.
Ompa kauhistunut ilme. xD Mutta toimi tuo näinkin päin. Vaikeampi oli saada pysymään näin, mutta ragepotkukin siis toimii. *peukku* Nuo etujalkojen nilkat halusivat vain muljahdella menemään joko liian edes tai liian taakse. Tuo häntä on selkeästi tehty tätä kuvaa varten!
Epsilon: "Phew, josko sitten vaikka katsottaisiin niitä siipiäni? Tämä jumppaaminen käy voimille."Jaya: "Sopiihan tuo. :3 Ne ovatkin lempikohtani sinusta
Siipimangeetit on upotettu syvälle hevoskehoon. Jos siipiä ei halua käyttää, voi laittaa tuollaiset tapit niiden tilalle. Nuo toimivat myös erinomaisina pölyyntymisestona. Nukke ei mitenkään mahdu laatikkoonsa siipineen. Vaikka ei se kyllä sinne mahdu muutenkaan. Pitäisi kehitellä jokin paikka sille.
Tuiks! Siipi paikoilleen!
Siipi ääriasennossaan takana.
Siipi ääriasennossaan edessä.
Tuo nivel tuossa (sijaitsee siiven keskellä) mahdollistaa nuo kaksi yllä mainittua tilannetta. Tuo siis naksuu niiden välillä edes takaisin. Siipeä ei siis saa noiden kahden asennon "väliin", aivan kuten et saa valokatkaisijaakaan siihen keskelle pysymään. 
Ylhäällä siipeä, tuossa taitoskohdassa, sijaitsee ylin "nivel". (Niitä on yhteensä kolme, keskimmäinen esitelty yllä.) Se ei oikeasti ole nivel, mutta minä käytän sitä nivelenä. :D Tällä tavalla se liitoskohta on vain mukavasti tuolla omassa kuopassaan, kuten ihmisen (eli ei nuken) olkapää on. Eli tämä on se ns. normaali asento.
"Nivel" muljautettuna ulos kuopastaan. Eli siiven saa suoraksi, jos tuon viimeisimmän siipipalasen palleron onkii ulos tuolta toisen palasen kuopasta. Itse tykkään pitää siipiä välillä näin. Kaikki kehon omistajat: olkaa varovaisia ettette katkaise sitä pikku tappia joka pitää tuon osasen paikallaan! Taittakaa varovaisesti ensin eteen ja alas, kunnes saatte vedettyä osat erilleen ja kiilatkaa sulkaosat lomittain. Tämä löysyttää kuminauhoja, joten omalla vastuullanne!Katsotaampa sama edestä:
Tässä muljautettuna ulos kuopastaan. Näette tuon palleron tuossa? Sen kuuluisi olla tuon viereisen siipipalasen sisällä.
Tällä lailla! Näinkin näyttää kivalta, mutta jos haluaa suoristaa tuon siiven (kuten minä haluan välillä), tämä on ihan näppärä idea.
Tämä alin nivel onkin kaikkein liikkuvaisin yksilö. Se antaa periksi siivelle liikkua jonkin verran akselinsa ympäri (tosin tuo möhömaha ottaa nopeasti vastaan xD) ja liikkuu vielä paljonkin ylös ja alas! Tässä se on ääriasennossaan alhaalla.
Ääriasennossaan ylhäällä! Katsotaan myös, miltä näyttää kauempaa.
Alas...
Ja ylös! Paljon liikkumisvaraa. Erittäin hyvä. Nuo siivet ovat loistava apu Epsilonin tunteiden voimistamiseen. Mitä ärhäkkäämpi, sitä aggressiivisemmin siivet voi asetella. Jos taas on surullinen olo, siivet roikkuvat. Neutraalissa taas pidetään jotenkuten normaalisti ja innoissaan niitä voi taasen asetella voimakkaampaan asentoon. Esimerkiksi tällä tavalla ylös.
Epsilon: "Kiitos kaikille, että jaksoitte kuunnella pitkän sepustuksen anatomiastani!"Jaya: "Niin ja jos jäi kysymyksiä tai muuta, heitelkää minua tuonne kommenttiosioon ja vastaan mielelläni! Minulla kun on paha tapa unohdella jotakin tärkeää. xD"
Ekstrana random makoiluyritys: Mitä jos sinä vain seisoskelisit Epsilon? xD
Siihenpä loppui sitten se arviointi. Hyvältä näyttää tämä Lutsin keho ainakin. Varsinaista ihmishahmoista minulla ei ole johon vertaisin. Enkä noiden käsien takia välttämättä ole kiinnostunutkaan. Katsotaan sitten uudestaan, jos Luts julkaisee jonkin ennen näkemättömän kauniin otuksen. ;3 Eli siis jonkin erittäin kummallisen näköisen. Meillä kun tämä kummajaisporukka vaan kasvaa.........
---------------------------------------------------
Onnittelut, jos olet jo tänne asti jaksanut lukea! :D Nyt olisi vuorossa sitten muuta löpinää tästä päivästä. Varoitus! Sisältää vastenmielistä materiaalia, älä lue, jos sinua heikottaa kuolleet eläimet!
Tosiaan siis, olipa yksi kamalimmista päivistä pitkään aikaan. u___u Aamu alkoi heikosti kun missasin 6:20 menevän bussini. Siinä puoli seitsemän aikaan kylmässä tihkusateessa (onneksi bussippusäkillä oli katos) oli todella kiva odotella bussi vartti. Minulla oli vieläpä nilkkasukat consseissani ja aavistuksen liian lyhyet housut. Tottakai kummassakin nilkassa oleva vamma alkaa vihlomaan. Jee. Aamutreenitkään eivät menneet kovin hienosti, kun vihdoin itseni olin hallille saakka taistellut.
Se reilu 6,5 kilometriä ei kyllä oikein sytyttänyt. Sattui joka paikkaan, kun olin sitä edeltävänä päivänä, eli tiistaina (nyt on keskiviikko vaikka tuo kello huimasti yli puolen yön kipittelee) salin ensimmäisen kerran reiluun kolmeen viikkoon. Eikä ollut edes kovin kevyt sali. Maksimini rinnallevedossa on 40 kiloa ja kuulemma 80 pitäisi saada. Öö okei? Mitä minä 60-kilosena saan mitään tuollaista ylös?! xD
Nooh siinä kaksi tuntia taistelin sitä, enkä ihan kuuteen kilometriin päässyt. Who cares, tältä päivältä tuli kuitenkin enemmän kuin 10km yhteensä, ja se on ihan tarpeeksi. u___u
Aamu-uimisen jälkeen vuorossa oli uusi sali. Jee... Että sattui.
Matikan tunnilla sitten nukahtelin koko ajan. Olen nukkunut aivan liian vähän koko viikon ja heräilin tunnilla aina siihen kun käsi oli muljahtaa posken alta. Onneksi sitä opettajaa ei kiinnosta. Oletteko koskaan kuulleet tyypistä nukkumassa ihan eturivissä? xD
Bilsan tunnilla olisi sitten pitänyt leikellä ROTTIA. Hyi! Psyykkasin itseäni koko edellisen välkän siihen, että pystyisin edes olemaan tunnilla paikalla. Rottaan minun ei olisi tarvinnut koskea, ryhmäläiseni olisivat tehneet sen, mutta minä en vain kyennyt olemaan paikalla. Lähdin tunnilta kun ihmiset alkoivat leikkelemään niiden vatsaa auki.
Meillä on ollut lemmikkinä viisi kesyrottaa. Aivan ihania ja lutuisia tapauksia. Susa oli niistä minun (harmi kun ei ole oikein kuvia missään) ja rotat kun syövät kaikkea, niin minusta on valokuva syömässä Susan kanssa samaa jäätelöäkin. :D Susa myös kuoli noista ensimmäisenä. Jouduimme lopettamaan sen, kun sen etujalan alle kasvoi niin iso kasvain, ettei se pystynyt kävelemään. Se oli ainoa noista viidestä rotastamme, jonka näin kuolleena. Sitten luokkahuoneeseen on raahattu samalla tavalla kuolonkankeita rottia! Jo se niiden läsnäolo teki minulle todella pahaa! Opettaja nosteli rottia hännistä, elävää rottaa ei ikinä saa nostaa hännästä (häntänikamat kärsivät siitä), joten se vielä lisäsi sen kankeuden lisäksi elottomuutta! Sitten kun se rotta oli sinisessä muoviastiassaan päässyt meidän pöydälle kaksi tyttöä neljän hengen ryhmästämme alkoivat "vooi pientä, voiku se on söpö", ihanniinkuin se olisi ollut elävä! Siinä vaiheessa tämä yksi jätkä, joka on kaverini, sanoi että näkee etten todellakaan nauti tästä tilanteesta. Tuijoteltuani siinä rottaa aikani kun toinen niistä tytöistä silitteli sitä kuollutta yksiliö siinä pöydällä aloin oikeasti ahdistumaan. Opettaja neuvoi samalla, kuinka sen vatsa pitää leikellä auki. Se tyttö, joka rottaa piti kädessä (ja silitteli ja lässytti sille!) sanoi, että voin kyllä lähteä, jos en pysty olemaan. Minun oli pakko. Kävelin opettajan luokse ja sanoin, etten pysty tähän ja opettaja onnekseni vastasi, ettei hän minua voi tunnille pakottaakaan. Lähdin luokasta niin nopeasti kuin pystyin ja yritin olla näkemättä yhtäkään aukivatsaista rottaa.
Ne raukat eivät varmaan olleet vuottakaan vanhoja. Niiden turkki oli kiiltävä, paksu ja hyvävointinen. Turkki oli kyllä sekaisin, mutta ihmekö tuo kun olivat pakkasesta tulleet....
Toivottavasti uniini ei tule yhtäkään rottaa tänä yönä...
Kesyrottia voin kyllä suositella lemmikeiksi. Ne ovat fiksuja ja oppivat nimensäkin. Kutsuimme niitä minikoiriksi. Ne tykkäsivät koiransuklaastakin. ^^D Ehkä minä hankin pari kolme rottaa vielä joku päivä. ♥
See you later, Alligator!~♥
-Jaya, sekaisissa tunnelmissa-
